Nyt se on takana, onnistuneesti läpi juostuna. 

Sää oli mitä mainioin, lähtöaikaan noin 14-15 astetta, matkan varrella paikoin oli jopa kuuma. Tuulta ei ollut juuri nimeksikään. Olosuhteita ei vo syyttää kukaan, joka tekosyitä haluaa katella....

Alla oli siis rikkinäinen kesä. Nivelsiteet repesi vasemmasta nilkasta kesäkuun puolivälin tienoilla. Sen jälkeen en juuri ole pystynyt täyspainoisesti juoksemaan, enkä nyt kisassakaan. Pyörällä sen sijaan olen ajellut muutamia satoja kilometrejä, mikä tuntui reisissä varsinkin viimeisen kahden viikon aikana, jolloin koetin juosta edes hiukan lihasten totuttamiseksi. Viimeisten neljän viikon juoksukilsat on 122,5 km, josta viime viikon maraton on siis 42,2 km. Ei kummoset kilsat. 

Läksin matkaan kaksi tavoitetta mielessäni: puolikas alle kahden tunnin ja maaliin alle 4.15. Onnistui oikeastaan yli odostusten. Puolikkaan väliaika oli 1.58 ja osia, maalissa 4.09.29 (netto). Alkumatkan juoksin hissukseen jalkaa testaillen. Siihen oli aamulla hiukan sattunut, paraneminen vie aikaa. Noin kymmenen kilsan jälkeen on kovimmat nousut takana ja sen jälkeen laitoin vaihteen vapaalle. Piti kiristää tahtia kovasti, että pääsin tavoitteeseen eka kierroksella. Onneksi länsirinteitten kohdalla saavutin mieskolmikon, joka meni sopivaa tahtia eteenpäin. Jäin peesiin. Ihmettelin miesten rentoa menoa, he juttelivat niitä-näitä koko ajan. Itse en olisi juuri kyennyt puhumaan tuossa vauhdissa. Se oli näköjään noin 5:20 - 5:30-tahtista menoa. Hiki valui ja arvelin sippaavani sen seurauksena jossakin vaiheessa. En sipannut... puoliväliin siis noin 1.58.30. 

Toiselle kierrokselle lähdin taas hitaammin. Eka nousu melkein kävellen, kun odotin puolikkaan juoksijoitten ohimarssia. Seurakaveri Kari saavutti minut noin kilsan kohdalla ja juoksin hänen kanssaan eka juoma-asemalle. Vauhti oli taas jotain 5:20-haminoissa. Eka juoma-asemalla jouduin menemään bajamajaan, kun en uskaltanut pieraista muualla kuin reiän päällä. Jossakin 17 km kohdalla alkoi mahassa kuplia joku geeli taikka juoma, kuului sellainen ilmava humputus ja tiesin että ilman pieraisua se johtaisi vaikeuksiin. Pari minuuttia se pitstoppi kesti. Sen jälkeen ei ollut mitään vaikeuksia. Eka kierroksella olin kävellyt osan nousuista, mutta toisella kierroksella menin kävelyvauhtia oikeastaan kaikki isommat noustu. Kilsa-ajat on olleet reilusti hitaimpia, jopa yli 7 min/Km. Kun en jaksanut juosta niin en jaksanut. Treenaamattomuus näkyi.... Loppumatkasta alkoi oikean jalan takareisi kramppailla, mutta se meni ohi kun pysähdyin kumartelemaan hetkeksi. Pystyin juoksemaan sellaista kuuden minuutin tahtia maaliin ilman suurempia vaikeuksia. Mainitsemastani mieskolmikosta oli yks jäsen jäänyt jälkeen, ohitin hänet muutama kilsa ennen maalia. Hänellä oli tosi pahoja kramppeja jaloissa. Tuo kolmikko oli jättänyt minut bajamaja-käynnin seurauksena.

Takana on nyt 34 täysmatkaa. Tämä juoksu oli yksi uran helpoimmista, mutta yksi eniten jännittävistä, kun olin loukannut nivelsiteeni vain reilu kaksi kuukautta aiemmin. Juoksemattomuus siinä jännitti, mutta vahoilla pohjilla pääsin kunniakkaasti maaliin, vaikka aika kyllä on varsin kehno. Jälkeenpäin voisi viisastella, että aloitin ihan liian hitaasti, olisi ollut hyvät mahdollisuudet alle neljän tunnin aikaan. Toisaalta M50-sarjan kymmenennen aika oli 3.39, mihin ei tänään olisi ollut mitään saumoja.

Positiivista: jalka kesti, vaikkakin noin 38 km jälkeen siihen alkoi hiukan sattua. Kipu ei ollut mitään hirveätä eikä se kait juoksuun vaikuttanut paljoa, mutta kipu osoittaa sen, että paranaeminen on kesken. 

Ei jäänyt viimeiseks maratoniksi tämäkään.....