Nyt lähdetään uuteen vuoteen niin sanotusti tyhjältä pöydältä. Itsenäisyysmaratonilla bensaa riitti 25 kilometrin verran, vielä sen jälkeen menin pöljyyttäni juoksemaan väkipakolla seitsemisen kilsaa lisää ja raahauduin viimeisillä voimillani maalialueelta autolle ja luikin paikalta pakoon kuin omenavarkaissa käynyt teini. Ei vituttanut yhtään, koska olin keskeyttämisen syistä täysin sinut. Polttoaine vaan loppui, ei sille mitään voinut. Viimeisten 10 kilometrin aikana oli oikeassa pottuvarpaassa viheliäinen pistos, ihan kuin olisi rakko tullut alapuolelle. Mutta ei, varpaassa ei ollut mitään ulkoisia vammoja! Omituista.... Semmonen reissu se... 32 kilsaa ja aikaa meni 3:05.

 

Tänään tein juoksija-lehden harjoittelusivuille ohjelman, joka tähtää terwalle, aikatavoite 3.20. Tai oikeastaan se ohjelma tulee sieltä ihan itsestään, kun syöttää päivämäärän ja valitsee tavoiteajan... Yksinkertaista. Sitä soveltaen sitten kohti keskitalvea. Sukset on nostettu alas vintiltä, odotellaan vielä latu-uria kuntoradalle, että päästään perinteisen tyylin pariin. Lunta on vasta sentti-kaksi tuolla baanalla, joten luistelutyylilläkään en aio aloittaa hiihtelyä. Sen verran kalliit sukset, eitten riko niitä hiihtämällä hiekkapohjaista latua.... Kuntosalikin tullee ohjelmaan mukaan kerran viikossa kunhan vauhtiin päästään. Ainakin Kokkolan hotellissa on pieni sali, sen uima-allasta ollaan purkamassa ja tilalle tulee salivälineitä. Hyvä se.

Paino oli tänään 83. Toukokuussa pitää olla alle 76 eli seitsemisen kiloa pitää pudottaa. Pari kuukautta sitten olin jo 78 kilon kantturoissa, että lepotauko saa jo riittää.