Olin valmistautunut ruskalle omasta mielestäni melko huolella, joten keskeyttäminen harmittaa edelleen ihan isolla veellä. Tapa, jolla loukkasin itseni on myöskin anteeksiantamaton.

Neljän kilometrin juoksun jälkeen tuli huoltopöytä eteeni. Otin juoman ja samalla totesin että bajamajat ovat sopivasti hollilla. Joten sinne pissalle, kun ei tarvinnut taivasalle kuseksia. Virhe!

Reitti kulki autotietä pitkin, bajamaja oli kevyenliikenteen väylän takana. Väylien välissä oli oja, joka kasvoi heinää, sellainen loiva ja matala ura vaan. Vessasta tullessani oikaisin takaisin tielle ojan ylitse. Ojassa oli visiin joku kivi/puu/pullo/kolo, jossa nilkka pyörähti ympäri ja nivelsiteet repes kunnolla. En palannut tutkimaan paikkaa sen tarkemmin. Ei siitä olisi tarvinnut varmaan montaa sataa metriä juosta kevyenliikenteen väylää pitkin, kun olisi päässyt takaisin tielle ihan asvalttia pitkin. Bajamaja ei ollut reitin varrella, vaan noin 10 metriä sivussa, ojan takana. PRKL!

Jälkiviisaus sikseen, ei voi enää mitään. Jalka toimii nyt pari päivää turman jälkeen joten-kuten. Se on kuvattu, ei ole murtumia, joten kovin pitkää juoksutaukoa ei tule. Lääkäri ennusteli neljää viikkoa, joten eipä taida tämän vuoden puolella olla minusta enää maratonille. nou-candoo!

Tietääpähän taas varoa ensi kerralla.