Kempeleen Maratonklubin (KeMaKi) saunailtaa vietettiin eilen. Tapahtuma on jokavuotinen ja on vakiintunut Terwamaratonin jälkeiseksi palautteluksi. Eilen meitä oli juoksemassa noin 14 jäsentä. Laidunkauden avajaiset-nimellä tätä saunailtaa on vietetty nyt useamman kerran ja tällä kertaa paikalla oli noin 20 jäsentämme. Teemana on muun muassa juhlia kyseisenä vuonna tasavuosia täyttäviä jäseniämme. Illan luonteeseen kuuluu totta kai myös alkoholi suomalaiseen tapaan. Osa tulee autolla, osa polkupyörällä, kukin halunsa mukaan.

Tänä aamuna heräilin sängystäni joskus kello ysin korvilla. Jalat olivat kuin puupökkelöt, hieman kipeät. Kyllä niillä juuri kävelee, mutta mitään kevätvarsan loikkia niillä ei oteta. Kestänee muutaman päivän ennen kuin koipien rentous palaa. Lenkin aika on  kuitenkin jo keskiviikkona, jolloin on tarkoitus kulkea muutaman kilsan matka kuntosalin matolla ja sen jälkeen käydä hieman eri laitteissa hakemassa liikkuvuutta, perään venyttelyäkin ehkä.

Elämää on maratonin jälkeen. Vaikka jalat kramppasivatkin pahasti yli 40.000 askeleen loppuhetkillä niin uutta maratonia suunnitellaan jo. "Ei koskaan enää"-ajatus ei ole minulla vielä käynyt kertaakaan mielessä.

Tsemppiä sinullekin!