Aamulla kisapaikalle bussilla, edellispäivänä vietiin auto "ottipaikalle", joka toimi sitten varustesäilytys- ja huoltoautona paikan päällä. Kaikki tuntui olevan kunnossa, paitsi 5 kiloa painoa liikaa, joka on kertynyt viimeisen vuoden aikana. Kroppa oli kuitenkin OK, eli luotin siihen, että 3.40 on haarukassa. Ainoa miinus-merkkinen ennakkoasetelma oli sää, melkein 20 astetta ja pilvetön taivas. Odotettavissa oli kuumia hetkiä, juotavaa oli otettava aina kun siihen oli mahdollisuus.

Läksin 3.45-jäniksen perään tarkoituksena ohittaa hänet (Lauri Mikkonen) Tuiran patosillan jälkeen, minkä teinkin. Sen jälkeen aloin juosta pikkuisen kovempaa, tosin alkumatka oli Laurillakin kulkenut hiukan ylinopeutta, otti vissiin lähtöviivan takana menetetyt sekunnit kiinni eka kilsoilla (noin 20 sek, luulisin). Mutta itse juoksin 10-17 kilsat alle 5 minuutin vauhtia, kun juoksu kerran kulki... Puolikaan kohdalla olin aikataulussa, 21 km väliaika oman kellon mukaan oli hiukan yli 1.48. Tässä vaiheessa kaikki oli ihan OK, ei mitään merkkejä uupumuksesta eikä tulevista krampeista. No, ne krampit tuli sitten eteeni 30 km kohdilla, oireet alkoi 26 km tietämissä. Eka kertaahan mulla ei noita kramppeja tullut, joten tiesin niitten tulevan takareiden oireitten perusteella. Olin siinä 26 km tietämissä miettinyt keskeyttämistä ehkä noin kahden sekunnin ajan, mutta se oli onneksi vain vitutuksen tuoma kiitävä hetki eka oireitten aiheuttamana.

30 km jälkeen siis alkoi taistelu maaliin pääsystä. Taival taittui juoksu-kävely -teemalla kramppeja vastaan taistellessa. Kramppi meni ohi aina pienen ravistelun jälkeen, mutta kokonaan ne eivät menneet ohi missään vaiheessa. Pystyin kuitenkin juoksemaan joten-kuten, vauhti piti olla sellaista tasaista, ei liian kovaa eikä liian hiljaa, muuten krampit paheni.

Maaliin saavuin irvistellen molempien reisien krampatessa. Viimeinen kilsa oli koko kisan vaikein, olisi varmaan kannattanut pysähtyä ravistelemaan reisiä hetkeksi, mutta en ilennyt kun kansaa oli niin paljon ympärillä. Aikaa kului 3.55 ja osia, eli ihan siedettävä aika, kun ottaa vaikeudet huomioon. Energia ei loppunut, nesteet imeytyi hyvin, join takuulla riittävästi matkan aikana, suolaakin otin, mutta ei ne kramppeja vieneet pois.

Maraton nro 26 siis suoritettu. Tyytyväinen? - joo kyllä. Aika on sivuseikka kun juostaan näitä "kunhan tuun maaliin"-juoksuja. Mukava tapahtuma tämä terwa, ensi vuonna uudestaan.