Heräsin aamulla vähän kuuden jälkeen. Makoilin mahdollisimman hiljaa seitsemään saakka, että vaimo sai nukkua ainakin siihen, kun minun piti alkaa aamupalalle. Keli oli ulkona kostea, vain 4 astetta forecan mukaan. Puoli yhdeksältä oli jo 7 ja keli näytti lämpenevän lähelle kymmentä ennen starttia. Olin arponut vaatetuksesta illasta asti, T-paita vai hihaton, ja olin alunperinkin sitä mieltä, että lähden hihattomalla. Se nyt tuntui loogisimmalta, kun olin t-paidassa juossut viikeämmässäkin säässä palelematta. Kaiken lisäksi aikomus oli juosta eikä kävellä... Ainoa miinus oli se, että olin unohtanut valkovaseliinin kotiin, mikä tiesi kauppareissua ennen kisavaatetuksen pukemista.

Aamupalaksi saaristolaisleipää, päälle kinkkusiivu ja SUOLAMUIKKUJA! Kyytipojaksi teetä, sokerilla maustettua ja myös maustekurkkuja. Hetki aamupalan jälkeen vaimokin nousi ja keitin kahvit, jonka kanssa otin pari biskettiä ja vielä jälkiruuaksi banaani. Sen jälkeen makuulle sänkyyn, Kaleva ja Hesari läpi ja vielä some-tuokiokin päälle. Olin juonut myös pari desiä urheilujuomaa, että ei neste pelkkää kahvia taikka teetä ollut. 

Ysin korvilla vaimo keitti lisää kahvia, johon en enää ennen kisaa kajonnut. Odottelin vain kellon kääntymistä lähemmäksi starttia. Mielessä pyöri koko ajan se, miten jarruttelen menoa alkumatkasta, etten juokse energioita tyhjiin ennen 35 kilsaa. Tuntuu ylimieliseltä, mutta kun ei olisi eka kerta kun kramppien vaivaamana joutuisin loppumatkan kinkkaamaan 6-7 minuutin kilsoja. Lisäksi Levin reitti on sen verran raskas, etten pääse lähellekään ennätystäni ainakaan tällä treenillä. Eikä muuten ole saumoja palkintopallillekaan, koska mukana oli useita alle 3.20-miehiä, puhumattakaan alle 3.40-ukoista. Itse siis suunnittelin juoksevani tasapainoisen ja tasatahtisen noin 3.40-3.50 ajan. Eka kierros 1.50 ja toinen sais sitten hiipua vaikka 10 minuuttia hitaammaksi kuin eka puolikas. Harvinaisen kova kisajännitys, kun olen treenannut enemmän vetoja kuin koskaan, mten kestävyys, miten krampit pysyis poissa....

Lähtöä ennes vielä hermoiltiin lisää. Käytiin ostamassa ohut T-paita seuran juoksupaidan alle, kun ilma oli niin viileä. Matkaan siis polvihousuissa ja firman paidassa, alla vielä ohut paita. Keli lämpeni hieman..

Lähtölaukaus kajahti kello 12. Tein matkaa ekat neljä kilsaa rauhalliseen tahtiin, parin tutun kanssa rupatellen. Eka kilsa noin 6 minuuttiin, seuraavat kovempaa kun oli myötämäki. Jossakin 4 km kohdilla otin T-paidan alta pois, kun tuli hiki. Pissatauko about 8 km kohdilla, kesti ja kesti, tuntui tulevan litratolkulla...

Sammuntuvan kohdilta mäen päälle hidasta hölkkää. Porukkaa lappoi ohi, ohitin ne sitten myötämäessä hetken päästä. Puolimatkaan ajassa 1.54 korville eli vajaa 4 minuuttia ajateltua hitaammin. Vissiin kunto ei kestänyt juosta kovempaa? Toinen kusitauko 27 km kohdilla, ei kestänyt kauan. Sammuntuvan mäki toisella kierroksella kävellen. En jaksanut. Vitutti. Jalassakin alkoi tuntua krampin poikasta. Myötämäen tultua sain taas vauhtia lisää, menin kovaakin, mutta kramppien takia piti hidastaa. Tuli 7 minuutin kilsa. Vitutti lisää. Pakotin itseni hälkkäämään maaliin asti jotenkuten. Loppuaika 3.54.04 netto, eli se oli sitte se 10 minuuttia hotaampi se toinen kierros, niinkuin olin ajatelut pahimmillaan käyvän.

Matkalla toisella rundilla oli juoksijakollega polkupyörällä avustamassa. Ei siitä avusta juuri hyödy, kun järjestäjien huollot on 4 km välein ja keli ei ole mikään helle. 12 astetta tai jotain.... Toka kierroksella se toinen paita olisi ehkä ollut tarpeen, kun juostiin vastatuuleen ja myötämäkeen. Vähä vilutti, mutta ei se ny mitään palelua ollut.

Mara 31 takana ja jälkipelit tavanomaiset....

Kuva: Musta paita vielä päällä, pois alta 4 km jälkeen.
Levi%202017.jpg