21. joulukuuta on jälkitarkastus, rasitustesti. Sen jälkeen pitää pystyä päättämään jatkuuko maraton-harrastus vai ei. Veikkailuja olen itse tehnyt, sanotaanko, että olen aika pessimistinen harrastuksen jatkumisen suhteen. Kuitenkin elättelen toiveita lyhyempien juoksumatkojen juoksemisesta, mutta varaudun myös pahimpaan. Pelkään että lääkäri ei suosittele "rajojen hakemista". Silloin on joku uusi harrastus löydyttävä, en aio jäädä sohvalle makaamaan.

Olen lukenut netistä kohtalotovereitten kirjoituksia. Kokemukset ovat pääasiassa rohkaisevia, mutta luulen, että negatiiviset tarinat ovat jääneet kirjoittamatta. Menestystarinat kerrotaan julkisuuteen, rapakuntoon ajautuneet makaavat paikoillaan ilmaisematta itseään. Siltikin tämä tauti on jokaisella omanlaisensa, sellainen miten sen itse kokee. Pienikin kivun tunne yläruumiissa panee miettimään...

Kaksi viikkoa vielä kevyttä kävelylenkkiä. Eilen tein lumitöitä, aikaa meni noin 40 minuuttia syke oli maksimissaan 97. Tuo syke ei aiheuttanut mitään oireita, ei kipuja eikä tykytyksiä. Siltikin iIltalenkkini taitaa olla ainakin tänään noin 45 minuutin mittainen, tasamaastoa ilman yhtäkään juoksuaskelta. Niitten aika on rasitustestin jälkeen.