Lauantaina 24.11 aamusta oli taas rintakipuja, minkä vuoksi soitettiin ambulanssi kotiin. Otin kuitenkin (PÖLJÄ!) nitron ennen soittoa, mikä vei rintakivut pois. EKG:ssä ei näkynyt mitään poikkeavaa, ei myöskään ollut enää kipuja. Siispä jäinkin kotiin... Ambulanssin poistuttua päätin kuitenkin lähteä päivystykseen kipujen antaessa kuulua itsestään. Päivystyksen ilmoittautumiseen oli parinkymmenen hengen jono, joka liikkui niin hitaasti, että arvelin sen kestävän ainakin tunnin.... Siispä kiilasimme jonon ohi suoraan terveyskeskuksen kansliaan jättäen jonon ihailemaan kantapäitämme sinne eteiseen. Siellä ei oikeasti ollut edes istumapaikkaa meille, ei hyvä rintakipuiselle?

Melko nopeasti uusi EKG, verikoe ja siirto sisätautipolille (termi voi olla väärä, mutta sisätauti-sana siinä oli...). Aikaa oli mennyt tässä vaiheessa reilut kolme tuntia. Suskin päästin kotiin kutakuinkin verikokeen ottamisen jälkeen. Minulle sanottiin siellä sisätautipolilla että ei mene kauaa, mutta se on näköjään suhteellista.... Sisätautilääkäri passitti minut tarkkailuosastolle yöksi. Entsyymiarvo oli ihan OK, mutta kivut... Aikaa oli mennyt varmaan viitisen tuntia tällä reissulla.

Siirto tarkkailuosastolle, jossa uusi verikoe entsyymiarvo noussut ja odottelemaan aamua. Aamun valjettua taas verikoe. Kardiologi kävi osastolla ilmoittamassa, että tänään otetaan uusi varjoainekuvaus, aamupäivästä jo. Pääsinkin kuvaukseen nippanappa ennen klo 12, joten sinällään ihan aikataulussa. Aamun verikokeen mukaan entsyymiarvo oli taas laskenut.

Kuvaus osoitti, että pallolaajennuksessa tukkeutunut pieni haarasuoni oli alkanut aueta. Sen virtaama oli kuitenkin heikko, mikä aiheutti kipuja. Olipa helpotus sillä uutta tukkeutumaa ei ollut, päinvastoin.

Hyvä kun tietää, mistä kivut johtuvat, niitä on vieläkin. Jospa ne viikossa olisivat ohi, pääsen päiväjärjestykseen takaisin. Viikko vielä saikkua, pitää levätä ja koota voimia... ja opetella uusille tavoille!