• Aiemmin kirjoitin:

Ruskamaratonin jälkeen juoksua on tullut varmaan alle 100 km, en ole tarkasti laskenut. Marraskuun puolivälissä yritin taas aloitella, mutta kunto ei kestänyt. Jo 200 m juoksun jälkeen tuli seinä eteen. Yritin kuitenkin useamman kerran käynnistää juoksua, mutta kun ei niin ei. Meninkin viikonloppuna päivystykseen rintakipujen takia. Otettiin EKG ja verikokeet, mutta niissä ei ollut mitään sydänoireisiin viittaavaa. Kolesteroli koholla, siihen lääkitys, samoin verenpainetta liikaa, johon myöskin lääkitys. Ensi viikolla (ma 19.11) on vielä pp-rasitustesti, jossa haetaan vahvistusta sille, että sydämessä ei ole tukoksia. Toivotaan, että kyseessä oli vain väliaikainen ylirasitustila taikka stressi...

Sukurasitusta sepelvaltimotautiin on, siksi kait nyt tutkitaan kunnolla...

Jatkoa 23.11.2012:

19.11 tehdyn polkupyörätestin perusteella lääkäri diagnosoi sepelvaltimotaudin. Jo alhaisella rasitustasolla havaittavissa oli selkeä happivaje sydämessä. Lähete kiireellisenä varjoainekuvaukseen arvio oli että jokunen viikko menee.

Tiistain 20.11.2012 makailin kotona televisiota töllötellen. Koko ajan oli pientä kipuilua rintalastan kohdalla, ehkä hiukan molemmin puolin vaihdellen. Kipu ei ollut ns. puristavaa eikä se säteillyt käsivarteen, mutta ehkä hiukan olkapäitten tienoille. Hengitys ei pahentanut eikä helpottanut kipua millään tavalla. Otin nitroja ehkä 4 kpl päivän aikana, kai niistä rintakipuun apu oli, mutta niitä popsiessa keskittyminen kiinnittyi enempi siihen, miten pää tuntui sekoavan. Särkyäkin oli. Sinnittelin kohti iltaa odotellen vaimoa töistä.

Lähdimme päivystykseen kello 17 hujakoilla. Pääsin kohtuullisen nopeasti EKG-mittaukseen ja verikokeeseen. Parisen tuntia odottelin vastauksia, sitten pääsin lääkärille. Turkimusten jälkeen lääkäri lähetti minut vielä sisätautilääkärin juttusille, jonne odottelin taas jonkun tovin. Uusi EKG noin tunti yhden nitron jälkeen ja siitä diagnoosi... Päätös oli, että jään sairaalaan yöksi ja seuraavana päivänä varjoainekuvaukseen. Osastolla 35 olin noin kello 22.30.

Keskiviikkoaamuna en sitten saanut mitään ruokaa, onneksi silloin illalla sain sairaalasta ruisleivän ja mehulasillisen etten ollut ihan edellisen iltapäivän sapuskoilla liikkeellä. Olin syönyt pelkkää salaattia joskus kello 15 aikoihin, joten nälkä näppi suolta... Varauduttiin siihen, että pääsisin varjoainekuvaukseen jo aamupäivän aikana. Yön olin viettänyt lääkärin vastaanottohuoneessa, koska osasto oli ihan täysi. Aamulla minut siirrettiin käytävälle odottelmaan petipaikan vapautumista. Yksi potilas vietiin ohitusleikkaukseen hiukan myöhässä joten odotteluksi meni... Pääsin huoneeseeni joskus kello 9 jälkeen.

Lähtö kuvaukseen tuli noin 10.15. Minut vietiin käytävälle odottelemaan sisäänpääsyä. Odottelua tuli taas, sillä edellinen tutkimus venyi hiukan ja henkilökunnalla oli heti sen jälkeen lyhyt ruokatauko. Mikäs siinä oli odotellessa, kun tiesin, että olen seuraava potilas. Kai siinä puolisen tuntia meni makoillessa.

Sisään operaatiohuoneeseen, piuhoja kiinni, tippaletkuun jatkoa ja verenpainemittari paikalleen. Homma alkoi. Sydämestä löytyi kaksi tukosta, molemmat yli 90%:n. Niihin laitettiin stentti, eli metalliverkko pitämään suonta auki. Toimenpiteen kivuliain homma oli se, kun ranteeseen pistettiin puudutuspiikit. Toimenpide tehtiin siis rannevaltimon kautta. Ihmeellinen on lääketiede, kun niin pientä putkea pitkin viedään rautalankaa (RST) sydämeen.

Toimenpide tehtiin keskiviikkona, kotiin pääsin vasta perjantaina. Moni pääsee kotiin jo seuraavana päivänä, mutta tapauksessani stentti tuli yhden pienen sivuhaaran (verisuoni) kohdalle tukkien sen kokonaan. Tästä johtuen seuraavan päivän entsyymiarvo oli selkeästi koholla aiheuttaen rytmihäiriöitä, minkä vuoksi päätettiin seurata tilannetta yksi päivä lisää.

Kuntoni on kohtuullisen hyvä ja työni melko kevyttä, joten sairauslomaa tuli vain viikko toimenpiteen jälkeen. Lenkkeilyn saan alottaa varovasti jo parin viikon kuluttua, kovempi treeni alkanee noin 6 viikon päästä. Sydänlääkäri ei pitänyt mahdottomana, että juoksisin maratonin jo toukokuussa. Siihen en kuitenkaan nyt tähtää, vaan keskityn muihin asioihin näin aluksi. Ruokavalio ja kolesteroli, lääkitys ja peruskunto ensin, sitten vasta noita miettimään. Paino alemmaksi, jonnekin 75 kilon tuntumaan, läski pois navan ympäriltä... Kun nuo asiat ovat kunnossa, katson maraton-harrastusta uudelleen.

Uudelleen en tuohon toimenpiteeseen halua mennä. Keinovalikoima on kohtuullisen helppo. Ihmiskehohan tuottaa kolesterolia ihan itse, joten sitä ei tarvitse ruuassa olla. Minun tapauksessani ei saa olla. Sepelvaltimoihin kerääntyy "rasvaa" ihan pienestä pitäen, joten minullakin on sitä noissa valtimoissa jo ihan tarpeeksi. Lisää en tarvitse! Ruokavalio, lääkitys ja liikunta. Nuo kolme asiaa ovat avainsanat. Muistakaa, että ruokavalio pitää sisällään myös juomiset...

Lääkitys:

Primaspan veren ohennukseeen (aspiriini)

Brilique, 2 kpl/päivä, tämä ehkäisee veren hyytymisen stenttiin. Kallis lääke...

Bisoproact, beetasalpaaja, joka laskee sykettä. Minulla on luontojaan matala leposyke, joten annos on pieni.

Lisäksi verenpainelääke Losatrix ja kolesterolilääke Simvastatin kuuluvat päivittäiseen ruokavalioon.  Noista lääkkeistä heittämäni kommentit ovat ihan minun omiani, voi olla asiavirheitäkin, mutta korjataan, jos on aihetta.

Voi olla, että kirjoitan tästäkin aiheesta tänne lisää ajan myötä, tuntemuksista, treeneistä jne. Seurantaan tulee kutsu noin kuukauden päähän, joten se nyt ainakin pitää raportoida. Huikkaa kommentilla, jos haluat jotakin asiaa täydentää.

Oulussa, 23. marraskuuta 2012